TIETOMALLI VIIPURIN SORVALIN HAUTAUSMAASTA

ETUSIVU - HANKE - HAUTAUSMAA - TAPAHTUMAT - TIETOMALLI - TIETOMALLINNUS
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Historiallisten karttojen käyttö paikkatietona

Vanhojen karttojen käytössä paikkatietojärjestelmissä on erityiskysymyksiä. Tietojen luotettavuus, tarkkuus ja kattavuus ovat epävarmempia nykyisiin kartta-aineistoihin verrattuna. Karttojen syntyprosessi tulee ymmärtää jotta niitä osataan käyttää hyödyllisesti. Historialliset kartat eivät yleensä ole minkään standardin mukaisia. Saman nimikkeen alla on ollut teknisesti ja sisällöllisesti erilaisia karttoja. Tämä koskee erityisesti 1600- ja 1700- luvun karttoja. Suhteellisen tarkka ns. mittapöytäkartoitus kehitettiin jo 1500-luvulla, mutta mittaustekniikka, huolimattomuus ja kartan tarkoitus ovat vaikuttaneet lopputulokseen. Kartat eivät ole olleet aina ajankohtaisia tekohetkelläkään vaan uusia karttoja on piirretty vanhojen mukaan. Paikkatietojärjestelmään skannattuja historiallisia karttoja joudutaan asemoimaan nykyhetken paikkatietoaineistoon. Asemoinnissa etsitään vastaavat kohdat historiallisesta ja nykyisestä kartta-aineistosta.

Paikkatietoohjelmissa on erilaisia työkaluja karttojen oikaisuun vastinpisteiden mukaan venyttämällä. Kaupunkiympäristöstä on vastinpisteitä löytyy helpommin kuin maaseudulta. Maaseudulla parhaimpia kohtia ovat rajat ja varsinkin rajalinjojen risteykset. Rantaviivat eivät ole tarkkoja nykyisissäkään aineistoisa. Karttojen oikaisu tehdään yleensä rasterimuodossa. Silloin aineistossa ei ole vielä määritelty ominaisuustietoja. Kun historiallinen kartta on asemoitu kohdalleen, se voidaan vektoroida erilaisiksi objekteiksi joissa on ominaisuustietoa. Tietosisältöisillä objekteilla voidaan tehdä paikkatietoanalyysejä muiden aineistojen kanssa. Vektorointi on työlästä eikä sitä kannata tehdä aina. Asemoidun kartan tutkimiseen riittää usein
pelkkä visuaalinen tarkastelu.

Vektorimuotoinen paikkatietoaineisto on teknisesti tarkkaa. Lähtöaineisto voi olla hyvin epäluotettavaa. Aineiston jatkokäyttäjien kannalta paikkatietoaineistoissa pitää olla aineiston kuvaus, ns. metatietoa. Metatietoon sisältyy tieto alkuperäisestä aineistosta ja miten sitä on käsitelty; asemointi- ja vektorointitapa. Metatiedosta pitäisi selvitä paikkatiedon sisältö, rakenne, laatu, käyttökelpoisuus ja muut käytön kannalta oleelliset ominaisuudet.

*

jatkuu: Sorvalin inventointimalli

'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''
ETUSIVU - HANKE - HAUTAUSMAA - TAPAHTUMAT - TIETOMALLI - TIETOMALLINNUS

© MAISEMA-ARKKITEHTUURI IIVO VÄNSKÄ
vanska at maisema-arkkitehtuuri piste com