Paikkatietoanalyysit
Paikkatietoanalyysiksi kutsutaan analyysiä, joka suoritetaan
paikkatietojärjestelmällä paikkatietoaineistosta. Paikkatietotekniikan
tai yleisesti maiseman tietomallinnuksen suurin merkitys
tiedonkäsittelyvälineenä ei ole karttojen ja esitysgrafiikan tuottamisessa
vaan juuri järjestelmän mahdollistamissa paikkatietoanalyyseissä. Eri
paikkatietojärjestelmien käyttämät analyysityökalut vaihtelevat, mutta
yleensä ne voidaan jakaa seuraaviin luokkiin:
- leikkausanalyysit
- vaikutusalueanalyysit
- luokittelu ja uudelleenluokittelu
- pinta-alan, viivan pituuden ja pisteiden välisten etäisyyksien laskenta
- korkeusmallin hallinta
- liittymä tietokantaan
- verkostonhallinta.
Maastoanalyysit
Paikkatietojärjestelmien kolmiulotteiset ominaisuudet ovat tuoneet uusia mahdollisuuksia maisemasuunnittelijoille tuottaa uutta topografista
aineistoa. Kolmiulotteisten maastoanalyysien perustana on tieto
maanpinnan korkeudesta ja muodosta.
Korkeustasot
Korkeuskäyrien tuottaminen on nopeaa ja eri tarkkuuksisten ja eri käyräväliä
käyttävien tulosteiden luominen on helppoa. Korkeustiedoista voidaan
myös tuottaa ns. iukuvärjäyskartta, jossa korkeustasojen värit vaihtuvat
portaattomasti. Mallissa voidaan esittää valon vaikutusmaastoon ja näin
saatu vinovalovarjoste havainnollistaa selkeästi maisemankorkokuvaa.
Suuntautuneisuus
Suuntautuneisuudella tarkoitetaan suuntaa, johon rinteet kallistuvat.
Suunta voidaan osoittaa joko ilmansuuntina, asteina tai kellonaikoina.
Ohjelmistot tuottavat alueiden suuntautuneisuuden halutulla jaolla. Rinteiden
suuntautuneisuus toimii myös pohjana valuma-alueiden laskemiselle.
Kaltevuus
Kaltevuus tarkoittaa nousun ja etenemän suhdetta ja se esitetään yleisesti
joko suhdelukuna tai prosentteina. Kaltevuustiedolla on merkitystä mm.
arvioitaessa paikan rakennettavuutta tai eroosioherkkyyttä.
Leikkaukset
Ohjelmisto pystyy tuottamaan maastosta myös leikkausprofiilit.
Leikkausviivan lisäksi maaston objekteista kuten väylistä tai reunoista
voidaan tehdä pituus- ja poikkileikkauksia.
Näkymäalueet
Näkymäalue lasketaan siten, että ohjelmisto lähettää säteen osoitetusta
pisteestä ja merkitsee alueet jotka säde tavoittaa. Näin voidaan
arvioida paitsi olemassa olevien näköalapaikkojen näkymäalueita, niin
myös paikkoja joissa näkymää ei vielä ole. Puuston vaikutus näkymiin
voidaan selvittää luomalla maaston korkeusmallin lisäksi myös puuston
korkeusmalli.
Puskurivyöhykkeet
Yksinkertaisimmillaan puskurivyöhykkeet ovat alueita, jotka ulottuvat jonkin
elementin reunaviivasta määritetyn etäisyyden verran ulos- tai sisäänpäin.
Erilaisten etäisyyteen perustuvien suoja- tai turva-alueiden nopeaan
visualisointiin tällaiset analyysit ovat käytännöllisiä, mutta ilman yhteyttä
maanpinnan muotoihin ja muihin tietoihin ne antavat jopa vääriä tuloksia
luonnonympäristön arvottamisessa
Yleistäminen ja uudelleenluokittelu
Yleistämisellä tarkoitetaan pienten tietoyksiköiden yhdistämistä toisiinsa ja näiden ominaisuuksien yleistämistä. Yleistäminen on usein tarpeen mikäli
esitysten mittakaava muuttuu. Uudelleenluokittelulla voidaan tarkoittaa
aineiston kohteiden ryhmäjaon muuttamista. Tarkoituksenmukaisin tapa
aineiston uudelleenluokitteluun on teemakartta, jossa luodaan tilapäinen
tietokanta halutulla luokkajaolla.
Map algebra
Map Algebralla tarkoitetaan kaikkia funktioita, joilla tietokantoja
yhdistämällä luodaan uutta tietoa. Näihin kuuluu mchargilaisessa overlaysoveltuvuusanalyysissä käytetty päällekkäisten teemojen summien
laskeminen.
Overlay-analyysi
Tunnetuin paikkatietoanalyysitoiminto on ns. overlay-analyysi. Overlaylla
tarkoitetaan karttatasojen päällekkäin asettamista ja vastinkohtien ominaisuuksien tarkastelua. Overlay on helppo kuvailla rasteritiedolla toteutettuna: rasterimuotoisia karttatasoja verrataan vastinpikseleiden kohdalta ja todetaan onko ko. kohdassa eri tasoilta saatavien
ominaisuuksien yhdistelmä toivottu. Vektoriaineistolla overlay johtaa alueiden leikkauspisteiden laskemiseen, muodostuneiden uusien
alueiden muodostamiseen ja haluttuja ominaisuuksia edustavien alueiden
etsimiseen.
|